Ei ole väliä, ehtiikö tehdä yhdet vai kymmenet sukat – jokainen voi neuloa hyväntekeväisyyteen omalla tavallaan

Neuleryhmissä saattaa nähdä kuvia kymmenien villasukkien pinoista, jotka joku kertoo neuloneensa suit sait alkuvuoden aikana ja lahjoittaneensa vanhainkotiin. Ihailtavaa – mutta samalla tulee mieleen, että ei kenenkään työssäkäyvän aika voi riittää tuollaiseen. Ja että itse voin neuloa hyväntekeväisyyteen ehkä sitten, kun on enemmän aikaa – eläkkeellä tai joskus. Mutta keitä ovat he, jotka löytävät kuin löytävätkin aikaa neuloa myös muulle kuin omalle lähipiirilleen?

Hyväntekeväisyysneulonta ei ole (vain) eläkeläisten hommaa - kaikenikäiset neulojat lahjoittavat töitään keräyksiin.

Konkarineuloja lahjoittaa kymmeniä perussukkia vuodessa

Tanja Mertanen perusti viisi vuotta sitten Facebookiin Neulomuksia sydämestä -ryhmän , jossa hän organisoi hyväntekeväisyyskeräyksiä eri kohteisiin. Ryhmässä on yli 6000 neulojaa, ja he valitsevat äänestyksellä vuosittain kohteeksi valtakunnallisia avustuskohteita, joille neuleita kerätään. 

Kuuteentuhanteen mahtuu monenlaisia tekijöitä. Mertanen kutsuu konkarineulojiksi heitä, jotka tekevät kymmeniä neuleita vuodessa – he eivät ole mitään tiettyä ikäluokkaa, mutta heillä on takanaan paljon neulottuja lankakilometrejä. Heidän lisäkseen on kuitenkin myös heitä, jotka antavat hyväntekeväisyyteen kerran vuodessa yhden neuletyön. Neulojien ikäjakauma on laaja, ja neulekokemus ratkaisee, miten kukakin auttaa.

”Nuoret neulovat ehkä vähemmän määrällisesti, mutta he tekevät usein vaativampia neuleita,” Mertanen sanoo. ”Eräs kolmekymppinen nainen lähettää kerran vuodessa paketin neulomuksiaan, ja se on täynnä polvipituisia kirjoneulesukkia. Hänellä on pienet lapset, mutta neulominen on hänelle sitä omaa aikaa.”

Monille konkarineulojille neulominen on intohimo ja puikot ovat koko ajan kädessä. Silloin saattaa tulla se positiivinen ongelma, että lähipiiri ei enää tarvitse enempää sukkia ja lapasia, ja tekijä ei enää tiedä, kenelle neulomuksia antaisi. Heiltä valmistuu neuleita ympäri vuoden.

”Mutta erityisesti joulun alla kuitenkin tulee yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluavat tehdä hyvää, mutta eivät voi tai halua antaa rahaa. Heiltä saattaa tulla yksi pari erityisen ainutlaatuisia sukkia”, Mertanen sanoo.

”Monet neulovat ihan perussukkaa, ja perussukka on hyvä. Ei kaikkien neuleiden tarvitse olla uniikkeja ja ainutlaatuisia – mutta saavat ne sitäkin olla”.

Hyväntekeväisyysneulojien suosikkineule on villasukat.

Vaikka neuloisi vain kierroksen tai pari kerrallaan, lopulta tulee valmistakin

Hellevi Pöyhönen on pienen lapsen äiti, joka neuloo sukkia, lapasia ja huiveja useisiin eri kohteisiin.

”Neulon aina, kun se on mahdollista: bussissa, kävellessä, hetken ennen nukkumaanmenoa. Vaikka neuloisi vain muutaman kierroksen kerrallaan, niin aina joskus jotain valmistuukin”, hän kertoo.

”Moni tuntuu ajattelevan, että hyväntekeväisyyttä ei kannata tehdä, jos ehtii neuloa vain yhden tai kaksi työtä vuodessa. Itse ajattelen, että jos on mahdollisuus auttaa, on siihen myös velvollisuus. Sillä ei ole väliä tekeekö yhdet vai kymmenet sukat – tärkeintä on auttaa omalla tavallaan.”

Pöyhönen on hyväntekeväisyysneulonnan veteraani – hän on neulonut villasukkia asunnottomille, pienen pieniä neuleita TYKS:n keskolaan ja aikuisten syöpäosastolle sekä sukkia Hopen Joulusukka -keräykseen. Viime aikoina hän on halunnut keskittyä pienempään määrään kohteita, koska aikaa ja energiaa on vähemmän, ja neuloo erityisesti vähävaraisia ja asunnottomia auttaville järjestöille. Hän on myös perustanut keräysryhmän Facebookiin, jonka kautta hän organisoi isomman keräyksen omien neuleidensa lisäksi. 

Pöyhösen mukaan viime vuosina hyväntekeväisyyskohteissa ovat nousseet pinnalle asunnottomat ja vähävaraiset. Toinen kohderyhmä ovat sekä keskoset että muut vauvat, ja viimeisen vuoden aikana suosioon ovat nousseet myös leskille neulotut lohtuhuivit sekä syöpäsairaiden auttaminen. Kohteita on valtavasti, mutta miten valita se, mihin oman aikansa käyttää?

”Minulle keräyskohteen valinnassa on tärkeää se, että voin viedä neuleet suoraan perille. Näin tiedän, mihin ne päätyvät, ja voin luvata myös muille ryhmän neulojille, että työt menevät sinne, mihin on sovittu. Yleensä valitsen kohteen asunnottomia tai mielenterveyskuntoutujia auttavista järjestöistä, sillä haluan auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.”

Hyväntekeväisyysneulonta voi olla myös neulojalle tapa oppia uutta – parhaillaan Pöyhönen opettelee neulomaan parempia lapasia, koska asunnottomien keräykseen viedään enemmän sukkia kuin lapasia. Myös Mertanen kertoo, että sukkia neulotaan paljon, mutta esimerkiksi säärystimiä, ranteenlämmittimiä ja huiveja voisi tulla enemmänkin. Olisiko tässä paikka neulehaasteelle – opettele neulomaan jotain, mitä et ole ennen kokeillut – ja lahjoita se hyväntekeväisyyteen?

Vastaa