Sanon tätä kantapäätä kiilakantapääksi, koska en tiedä sille oikeaa, vakiintunutta nimeä (jos tiedät, laita kommentteihin!) Tätä tekniikkaa on käytetty mm. suunnittelemissani Haihu-sukissa. Tässä esimerkissä kantapää on tehty 48 silmukalla neulottaviin sukkiin. Haihu-sukissa on mallineuletta, mutta tässä esimerkissä tehdään sileää neuletta koko sukka. Kantapääkiila (suljettuna neuleena) Ensin neulotaan kantapääkiila tekemällä lisäyksiä kierroksen vaihtumiskohdan molemmin puolin. Kantapääkiila…

Lappukantapään neulomisessa on yksi murheenkryyni yli muiden: silmukoiden poimiminen kantalapun reunasta niin, että neuleeseen ei jää rumia reikiä. Usein sukkaohjeissa neuvotaan nostamaan silmukat lapun reunasta ja neulomaan ne kiertäen, eli takareunasta, mutta mitä jos sillä tekniikalla ei onnistu saamaan omasta mielestään riittävän siistiä jälkeä?

Ranskalainen kantapää on yksi versio lappukantapäästä: se on vähän perusmallia pyöreämpi ja antaa hiukan erilaista ilmettä perussukalle. Sillä on helppo korvata ohjeessa neuvottu peruskantapää, koska kantapään jälkeen jalkaterä jatkuu samalla tavalla, eli kantalapun reunasta poimitaan silmukoita ja tehdään kiilakavennukset. Lue alta vinkit onnistuneeseen ranskalaiseen kantapäähän! Ota huomioon ranskalaisessa kantapäässä Ranskalaisessa kantapäässä kantalappu neulotaan ihan samalla tavalla…

Tiimalasikantapää on usein se, jota kokeillaan, kun lappukantapäitä on neulottu kyllästymiseen asti. Kuvalliset ohjeet ja muutama vinkki, miten ongelmat voi välttää.

Jälkijättöinen kantapää (afterthought heel) on mielestäni helpoin tapa tehdä kantapää, ja se toimii yhtä lailla varresta varpaisiin kuin toiseenkin suuntaan neulottaessa. Parhaimmillaan se on silloin, kun neuloo sukkia raidoittuvasta tai monivärisestä langasta, jonka kuvio menisi “rikki” lappukantapäässä.  1. Kantapään kohdalla, eli siinä kohtaa, kun alkaisit neuloa kantalappua vain puolella silmukoista, neulotaan puolet silmukoista jämälangalla.  Tässä…